|
UUTISET
|
|
Viinejä pyhimysten ja paholaisen kellareista Jaakko Heinimäki
(s. 1965) on helsinkiläinen pappi ja toimittaja. Hän on saavuttanut
lukijoiden ja kriitikoiden jakamattoman suosion viidellä
esseekirjallaan, joissa pyhimyksiä, uskontoa, seitsemää kuolemansyntiä
ja huumoria pohditaan oivaltavasti ja hauskasti.
 Heinimäki tunnetaan uskonnollisten teemojen oivaltavasta ja
epäsovinnaisesta käsittelystä. Hän on kirjoittanut esseekokoelmia,
omituisen hartauskirjan sekä viinioppaan Harrasta viiniä.
Esseissään hän on käsitellyt mm. seitsemää kuolemansyntiä sekä uskonnon
ja huumorin suhdetta. Seitsemän syntiä (1999) palkittiin
Koskenkorva-palkinnolla ja oli Tieto-Finlandia -ehdokkaana. Lisäksi
Heinimäki on kirjoittanut oppikirjoja ja kaksi pitkän elokuvan
käsikirjoitusta. Vapaana kirjoittajana työskentelevä Heinimäki on
koulutukseltaan teologi ja luterilainen pappi. Hän on Mukkulan
kirjailijakokouksen perustaneen Eino Leinon Seuran puheenjohtaja,
toiminut Viinilehden, sekä Kirkko ja kaupunki lehden toimittajana. Hän
on kirkolliskokouksen nuorin pappisjäsen.
Viinejä pyhimysten ja paholaisen kellareista
Miten hyvin viini ja uskonto sopivat yhteen? Eivät ainakaan
suomalaisessa traditiossa. Eikö meillä ennemminkin juoppo ole jumalaton
ja pullot piiloon kun pappi tulee?
Kirkkokahvi on ollut Suomessa kova sana, eikä tässä arktisuudessa ole
edes voitu viljellä viiniä. Taas meille tutummista Koskenkorvasta ja
pontikasta ei aivan heti saa eurooppalaistyyppisiä haisteltavia ja
maisteltavia ruokapöytään. Ehkä joitakuita saattaakin hätkähdyttää,
että kristillisen Kirjapaja-kustantamon Harrasta viiniä -kirjassa itse
pappi, Jaakko Heinimäki, on tarttunut pulloon. Hanakalla otteella, ja
peräti lähes seitsemäänkymmeneen.
Kirkko viinikulttuurin edistäjänä
Jaakko Heinimäki muistuttaa, että kirkko ja erityisesti luostarit ovat
kautta historian olleet merkittäviä viinikulttuurin edistäjiä. Tämän
huomaa vaikka tarkastelemalla Alkon hyllyiltä viinipullojen etikettejä:
sanat Kloster, hermitage, abbaye ja commanderie viittaavat luostareihin
tai muihin vastaaviin paikkoihin, Saint, Santaja St. tarkoittavat
pyhimystä. On "Jeesus-lapsen viiniköynnöksen hedelmä" Beaune-Greves
Vigne de l'Enfant Jésus ja Fontana di Papa, "paavin lähde".
Kirja esittelee mukaansatempaavasti kulttuurihistoriaamme kertomalla
kristillisyyteen liittyvien viinien tarinoita. Kristinuskomme
kulmakiven Lutherin kerrotaan olleen kuitenkin enempi olut- kuin
viini-ihmisiä; hän kuulemma sanoi alulle panemastaan
uskonpuhdistuksesta: "Minä ja Philippus (Melanchton) otimme olutta ja
Pyhä Henki hoiteli hommat".
Heinimäki kertoo ja viinintuntija, restonomi Antti Rinta-Huumo
pisteyttää viinit. Halutessaan kirjan kanssa voi aloittaa viinien
maisteluharrastuksen, koska kirjan viinejä saa Alkosta ja ne ovat
hintaluokaltaan kaikkea halvasta kalliiseen.
Tarinankertojana Jaakko Heinimäki on mainio, sen hän on osoittanut jo
aiemmin esimerkiksi kirjoissaan Seitsemän syntiä ja Outo hartauskirja.
Viinikirjassa hän jatkaa taattuun tyyliinsä: "Jeesus oli
viiniasiantuntija" ja "Pelleilikö Jeesus Kaanan häissä?" - ja joidenkin
huumorintaju on takuulla koetuksella.
 Isäntä paholaisena
Oletko koskaan maistanut chileläistä Casillero del Diablo -viiniä,
punaista tai valkoista, laadukkaaksi arvioitua? Kun katsot tarkkaan
pullon kaulaa, huomaat tutunnäköisen sarvipään: paholainenhan se siinä.
Tarina viinin takana on seuraava: 1900-luvun alun chileläinen
viininviljelijä Don Melchor alkoi epäillä viinikellarissaan käyvän
varkaita. Hän päätti pelotella varkaat pois ja kaivoi taloltaan
tunnelin kellariin, veti päälleen mustan viitan ja alkoi kummitella
öisin.
Kauan tarvinnut ei yötöitä tehdä, kun huhut jo liikkuivat: Don
Melchorin viinikellaria vartioi itse piru. Varastelu loppui siihen
paikkaan ja paholainen sai kuvansa pulloihin.
Viini ei sovi hallitsijoille
Viininjuonnin vaaroista kristitytkin ovat olleet aina tietoisia, eikä
hillitöntä juopottelua ole pidetty hyvänä. Kuitenkin Suomessa vasta
raittiusaatteen lyötyä läpi 1800-luvulla raittius alkoi tarkoittaa
absolutismia eikä kohtuullista elämää kuten aiemmin.
Seuraava katkelma Raamatusta osoittaa Heinimäen mukaan sen, miten viina on viisasten juoma: "alkoholi
ei sovi niille, jotka ovat niin huumaantuneet omasta ylemmyydestään,
että juovuksissa tulevat vielä armottomammiksi ja säälimättömämmiksi
toisia kohtaan. Sen sijaan taakkojen painaman on syytä ottaa tuikku
murheeseen":
"Ei sovi kuninkaille viinin juonti, eikä ruhtinaille viinin kallistelu.
Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.
Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.
Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan." (Sananlaskut
31:4-7)
Riitta Talasniemi / A4 Media Oy, Helsinki
Jaakko Heinimäki: Harrasta viiniä. Makuja ja tarinoita, pulloja ja
pyhimyksiä. Toinen, uudistettu painos. Kirjapaja 2001. 156 s. 236 mk /
39,70 €.
Takaisin
|
|
 |
|
